(25.2.2024)

Odottelin helmikuun jako-osuuspäätökseen ja verotilitykseen saakka ennen kuin lähdin kommentoimaan vuoden 2023 häkellyttävää kirkollisverotuottoa. Helmikuun tilitystieto saatiin perjantaina 23.2.

Pelkäsin, ja pelkään vähän edelleenkin, että tilitysten jako-osuuksia tultaisiin korjaamaan alaspäin takautuvasti, niin kuin verotilitysjärjestelmään kuuluukin.

Tärkeä tarkistuspiste oli joulukuussa, jolloin tarkistettiin vuoden 2023 tilityksiä. Jako-osuus pieneni kahden – siis kahden – sadasosan verran (2,89 % -> 2,87 %)! Vähennys oli siis minimaalinen. Takavuosina jako-osuutta korjailtiin totutusti alaspäin reilumminkin melkein joka vuosi. Pisteet Verohallinnolle ja Valtiovarainministeriölle – osaavat laskea ja ennakoida paremmin kuin hyvin.

Toinen tarkistuspiste oli nyt helmikuussa, kun loppuvuoden 2024 tilitysten jako-osuudet Valtionvarainministeriössä vahvistettiin. Seurakuntien ryhmäosuus (muita ovat valtio, kunnat ja Kela) pieneni yhden – siis yhden – sadasosan verran (2,87 % -> 2,86 %)! Eli käytännössä pysyi ennallaan. No, tämä jako-osuus koskee vuoden 2024 tilityksiä, jota sitten taas joulukuussa tarkistetaan. Tuntuu että tilitysjärjestelmä kiertää loputonta kehää aina uuden verovuoden koittaessa ja toisen taakse jäädessä – eikä ikään kuin koskaan valmistuisi. No, kyllä joka vuosi aina yksi vuosi valmistuukin.

Tuo jako-osuusprosentti kertoo mikä on seurakuntien eli kirkollisveron osuus kaikista Suomessa kerättävistä ansio- ja pääomatuloista. Siis pyöristettynä 2,9 % tai 3 %, jos suuruusluokkaa haluaa hahmottaa. Arvonlisävero tilityksineen elää omaa elämäänsä.

Varmaan on nyt siis se, että vuoden 2023 kirkollisverotilityksestä tuli kaikkien aikojen suurin ja miljardin euron raja paukahti ensimmäisen kerran rikki. Kasvu oli plus 11,3 %. FCG sai minulta ensimmäistä kertaa täydet pisteet – heidän elokuussa tekemä ennusteensa oli plus 11,9 %! Noin hyvä ennusteen perusvuosi antaa luotettavuutta myös varsinaisille ennustevuosille. Vuodelle 2024 kasvua ennustetaan 2,7 %.

Mikä tuon kasvun oikein aiheutti? Kolme syytä: eläkkeisiin tuli todella suuri korotus, palkkoihinkin aikaisempaa suurempi ja sitten vielä hyvinvointialueiden perustemisiin liittyneet veroperustemuutokset, jotka toivat hyvää seurakunnille,.

Jännityksellä jäämme odottamaan saammeko uuden ennätysvuoden? Tämän vuoden tammi-helmikuun tilitys on 2,3 % suurempi kuin vuosi sitten samaan aikaan. Tilitysmäärä pieneni 29:llä srk-taloudella (12 % kaikista). Enimmillään −3,5 %. Kasvua oli 88 %:lla seurakuntatalouksista.

Kyllä vaan – olen monet kerrat luennoinut, että ei pidä hötkyillä. Koko vuoden verotuotto on selvillä vasta joulukuun verotiedot saatuamme.

Luennoin jälleen hieman. Verovuoden 2023 veroilmoituksia aletaan kohta laatia. Heinäkuussa saamme ensimmäiset tiedot veronpalautusten ja jälkiverojen määristä. Eli siitä, miten eläkkeen- ja palkansaajien ennakonpidätykset olivat viime vuonna kohdillaan. Yllätyksiä voi tulla aikaisempaa suurempien eläke- ja palkankorotusten seurauksena. Veronpalautukset meidän tämän vuoden tilityksistä peritään pois ja jälkiverot saadaan. Silloin alkaa tämä vuosi hahmottua – tyyliin elokuussa.

Palkankorotuksiahan on jo tälle vuodelle tullut ja eläkkeisiin tuli jälleen suuri korotus – ainakin takavuosiin verrattuna.

Eikä siinä vielä kaikki. Verotuksen valmistuttua marraskuun alussa selviää maksuunpantujen ja maksettujen verojen tasapaino – tämä on usein ollut seurakunnille negatiivinen. Jo tilitettyjä veroja peritään takaisin. Ja sokerina pohjalla on sitten vielä se joulukuussa tehtävä kuluvaa vuotta koskeva jako-osuuden tarkistus.

Kannattaa huomata, että vaikka tuo seurakuntaryhmän jako-osuus pieneni vain aika vähän, tehdään jako-osuustarkistukset myös seurakuntatalouskohtaisesti. Se on nollasummapeli seurakuntatalouksien kesken. Käytännössä siist jotkut häviävät ja jotkut voittavat. Tälle polarisaatiokehitykselle emme voi mitään. Tähän vaikutta suoraan seurakunnan jäsenten veroalaisten ansioiden kehitys suhteessa toisiin seurakuntin. Seurakunnan koko näyttäisi vaikuttavan siten, että häviäjissä on enemmän pieniä kuin suuria seurakuntia. Voittajissa on taseisemmin molempia. Tilastosta näkee senkin, että viimeksi 65 %:lla seurakunnista jako-osuus pieneni ja 35 %:lla kasvoi. Vaikka seurakuntaryhmän jako-osuus vähän pieneni, monella seurakunnalla silti tilityssumma seurakuntien välisen jaon seurauksena kasvoi. Tuli siis hyvää hyvän päälle. Lopulta kuitenkin vuosittain edellisen verovuoden verotuksen päättyessä kaikki saavat omansa kyseiseltä verovuodelta. Mutta kun samaan aikaan pyörii viiden verovuoden tilityksiä, on kokonaisuuden kanssa väkisinkin vähän helisemässä.

Ja loppuun oma ennusteeni. Jos kaikki menee niin kuin viime vuonna, eli ansiot kasvavat ja jako-osuudet ovat kohdillaan, verotuoton ennätys saattaa rikkoutua jälleen. Siltä ainakin näyttäisi. Alan myös luottaa Verohallintoon ja Valtiovarainministeriöön aikaisempaa enemmän, joten suuria laskentamuutoksia ei pitäisi tulla.  Elämme siis mielenkiintoisia aikoja.

Verotilitykset kasvavat niin kauan kuin seurakuntalaisten ansiot kasvavat enemmän kuin ansioita  saavien lukumäärä vähenee. Tämä kehitys on nyt meneillään ja näitä tilastoja kannattaa seurata. Tähän tietyllä tavalla seurakutatalouden kohtalonkysymykseen ja siihen liittyvään problematiikkaan palaan myöhemmin. Se se vasta mielenkintoista onkin.