(12.9.2021)

Mikä selittää kirkollisverojen kohtuullisen hyvän kehityksen, kun samaan aikaan jäsenmäärä vähenee? Väki siis vähenee, mutta jäsenten veronmaksukyky on pysynyt hyvällä tasolla. Tähän johtopäätökseen päätyy, kun katsoo verohallinnon tilastoja ja kirkollisveron kehittystä parina kolmena viime vuotena.

Seurakuntien jäsenistö vähenee vääjäämättä. Näin on tapahtunut vuodesta 2001 alkaen. Vuonna 2000 kirkon jäsenmäärä, joka siis on seurakuntien yhteen laskettu jäsenmäärä, oli kaikkien aikojen korkein, 4,4 miljoonaa ihmistä. Vuoden 2020 lopussa jäseniä oli 3,7 miljoonaa. Huippulukemasta on tultu alaspäin 661.000 jäsenellä (–15 %).

Kirkollisverotuotossa jäsenmäärän aleneminen alkoi näkyä jäsenmääräkäänteestä katsottuna vasta 10 vuotta myöhemmin vuonna 2010. Seurakuntien yhteenlaskettu kirkollisverotuotto jatkoi kasvuaan ja saavutti huipun vuonna 2009 (vuoden 2020 rahanarvossa).

Kirkollisverotuoton määrä on vähentynyt huippuvuodesta 77 miljoonalla eurolla ja alaspäin on tultu, mutta oikeastaan vain(!) 8 %. Ja mikä hämmästyttävintä, viimeiset kaksi vuotta ovat olleet plusmerkkisiä, ja uskallan jo näin syyskuulla ennustaa, että myös tänä vuonna kirkollisverotuotto kasvaa.

Mikä selittää kirkollisverotuoton kasvun, kun samaan aikaan jäsenistö ja myös veroa maksavien määrä vähenee?

Verohallinnon tilastojen mukaan vuosina 2015, 2016 ja 2017 seurakuntien jäsenten verotettavan ansiotulon määrän muutokset edellisvuodesta olivat –1,3 %, +0,6 % ja –1,5 %. Samaan aikaan ansiotuloja saaneiden lukumäärän muutokset olivat ‒2,0 %, ‒0,3 % ja ‒0,6 %. Vuodesta 2014 vuoteen 2017 ansiotulojen summa pieneni 1,5 miljardilla eurolla. Suuruusluokan hahmottamiseksi seurakuntien jäsenten ansiotulot vuonna 2017 olivat 67,9 miljardia euroa. Ansiotuloja saaneiden lukumäärä väheni samana aikana 82 000:lla, kun kokonaislukumäärä vuonna 2017 oli 2,8 miljoonaa (huom: lukumäärään lasketaan sama henkilö useampaan kertaan, jos esimerkiksi joku saa samaan aikaan palkkaa, eläkettä ja vaikkapa henkilöverotettavaa elinkeinotuloa).

Mutta. Vuosina 2018 ja 2019 ansiotulot kasvoivat! Ensin 1,2 % ja sitten vielä 1,3 %. Kasvu oli yhteensä 1,7 miljardia euroa. Kahdessa vuodessa edeltävien kolmen vuoden kuoppa täyttyi ja ylittyikin. Ja nyt tulee ehkä kaikkein mielenkiintoisin tieto: kyseisinä vuosina ansiotuloja saavien lukumäärä jatkoi vähenemistään, ensin –0,9 % ja sitten jopa enemmän –1,1 %! Näinä kahtena vuotena veroa maksavien lukumäärä väheni yhteensä 56 000:lla. Viidessä vuodessa veroa maksavien määrä väheni 138 000:lla.

Kirkollisveroa maksavien määrä väheni, mutta verotuotto kasvoi, koska veroa maksetaan ansiotuloista (palkat ja muut vastaavat) ja ne kasvoivat.

Jatkan vielä tilastojen tarkastelua. Verotettavista ansioista palkat ja eläkkeet muodostavat 93 %. Vuosina 2014–2019 palkkojen summa väheni 1,5 %, kun taas eläkkeiden summa kasvoi 13 %. Palkansaajien lukumäärä väheni 5,3 % ja eläkettä saavien lukumäärä kasvoi 3,8 %. Tässä onkin yksi ratkaisevimmista selityksistä kirkollisveron kasvulle. Eläkkeiden summa ja saajien lukumäärä kasvaa selvästi, ja lisäksi eläkeikäisten kirkkoon kuuluvuus on korkea.

Koko kirkon jäsenistöstä suurimmat ikäryhmät ovat 64–74-vuotiaat. Mutta jo 75 vuotiaista alkaen jäsenmäärä vähenee erittäin jyrkästi. Tämän perusteella ennustankin, että verotulojen alamäki alkaa silloin, kun seurakuntiin kuuluvien eläkeläisten määrä alkaa voimakkaammin vähetä. Tämä tulee tapahtumaan noin 5-8 vuoden sisällä ja sen jälkeen verotuoton negatiivinen kehitys tulee olemaan kiihtyvää.

Suurin ikäluokka vuonna 2020 oli 72-vuotiaat. Siitä nuoremmat ikäluokat ovat tasaisesti pienempiä. Siksi verotuoton kasvun edellytyksiä ei enää ole.

Kysymysten kysymys: milloin käänne tapahtuu?

Jäsenmäärä on alentunut 20 vuoden aikana 15 % ja verotulot ovat pysyneet lähes samalla tasolla, joskin inflaatio huomioiden alentuneet 8 %.  Millainen on tuleva kehitys – milloin käänne tapahtuu? Arvioin, että jo noin viiden vuode kuluttua eläkkeistä kertyvä kirkollisvero ei enää jaksa kannatella nykytasoa. Kun samaan aikaan työikäisen väestön kirkkoon kuuluvuus jatkaa vähenemistään, on kirkollisverotuoton alamäki alkanut. Onko siis jo vuosi 2025 viimeinen potentiaalisen kirkollisverokasvun tai nykyisellään pysymisen vuosi ja käänne tapahtuu?

Viime vuosina kirkollisveron tuoton kasvua on selittänyt yleisen taloustilanteen paranemisen lisäksi käytännössä vain yksi asia: eläkeläisten ja samalla eläkkeiden määrän kasvu.

Ennusteeni on siis aika synkkä. Muutos tulisi tapahtumaan melko lyhyen ajan sisällä ja sen jälkeen kehitys olisi voimakkaan alakierteistä. Tilannetta vielä pahentaa Suomen väestöennuste. Tänä ja ensi vuonna tilanne on kuitenkin vielä hyvä, eikä aivan äkkinäisiin liikkeisiin ole tarvetta. Tarvetta sen sijaan on laajempaan keskusteluun kirkon talouden tulevaisuudesta.

Mitä pitäisi tehdä – ja milloin?

Edelliseen on todettava, että meillä on jo tällä hetkellä seurakuntia, joilla taloudellista liikkumavaraa ei käytännössä enää ole. Jos alle 2000 jäsenen seurakunnassa kirkkoherra, kanttori, diakoniatyöntekijä ja talouspäällikkö (edit: lis. 15.10.2021) ovat ainoat kokoaikaiset työntekijät, ja muut, lähinnä kiinteistötyöntekijät, ovat enemmän tai vähemmän osa-aikaisia, herää kysymys, miten työyhteisö kykenee toimimaan edes kohtuullisen tehokkaasti, kun useampi työmuoto on yhden henkilön varassa?

Miten tällaisessa tilanteessa taataan henkilöstön työmotivaatio? Onko tällainen työyhteisö ylipäätään toimiva tai edes turvallinen? Voiko sitä esimerkiksi johtaa niin, että huomioiduksi tulevat työntekijöiden työkykyyn, työturvallisuuteen, työolosuhteisiin ja palkkaukseen liittyvät lakisääteiset vaatimukset – työyhteisön kehittämisestä puhumattakaan? Toki on poikkeuksia, mutta isossa kuvassa näen tämän asian tiimoilta todella tummia pilviä. Seurakuntien henkilöstöstä huolehtimisen polarisaatio on todella voimakas. Suurissa yhtymissä ja seurakunnissa henkilöstöasiat hoidetaan ammattitaitoisesti erilaisten henkilöstötyöntekijöiden toimesta. Keskisuurissa ja pienissä seurakunnissa kaikki on kirkkoherran ja talouspäällikön harteilla, jolloin henkilöstöasioita hoidetaan käytännössä sivutoimisesti.

Edellä taisi jo tulla selväksi, että taloudellinen liikkkumavara pienissä seurakunnissa on aivan minimaalinen – käytännössä negatiivinen.

Vaikka poikkeuksia on paljonkin, niin katsoisin, että seurakunnallisen toiminnan näkökulmasta toimintakykyisen seurakuntatalouden vähimmäisjäsenmäärä olisi jossain 3000–5000 jäsenen paikkeilla, ehkä enemmänkin. Jotta tuohon tavoitteeseen päästäisiin, jouduttaisiin tekemään valtava määrä seurakuntaliitoksia uusine organisaatiorakenteineen, kirkkoherroineen, kirkkovaltuustoineen ja niin edelleen. En usko tämän kehityksen tuovan ratkaisua seurakunnallisen toiminnan elinvoimaisuuteen maanlaajuisesti.

Näenkin, että nyt alkaa olla viimeiset hetket ryhtyä valmistelemaan suunnitelmaa siirtymisestä noin hiippakunnan suuruisiin seurakuntatalouksiin mahdollisimman keveällä yhtymämallilla. Seurakuntien lukumäärä voisi vaikka kasvaa. Yhtymä hoitaisi henkilöstö- ja taloushallinnon lisäksi kiinteistöjen ylläpidon. Valtakunnallisesti hoidettaisiin viestintää, ICT:tä ja keskusrekisteri. Kipa ottaisi vahvempaa roolia seurakuntien ”talous- ja palkkatoimistona”. Hautaustoimi erotettaisiin verorahoituksesta riippumattomaksi toimintayksikökseen ja sille osoitettaisiin suoraan valtionrahoituksesta sille kuuluva osa. Uusi rakenne voisi olla jotain tuonkaltaista. Nykyisellä rakenteella näivetetään seurakuntia ja seurakunnallista toimintaa suuresta osaa Suomea ja vieläpä lyhyessä ajassa. Tämä kaikki edellyttää seurakuntien välistä yhteisvastuullisuutta ja vastuuta koko maan seurakuntaelämän vireänä pitämisestä.

Hyvää syksyä kaikille!

Pasi

Nämä ovat omia yksityisiä mielipiteitäni ja arvioita tulevasta. Jos näitä käytetään päätöksenteon perustana, en luonnollisestikaan ota niistä päätöksistä vastuuta. Lähinnä toivon keskustelua ja uusia mielipiteitä aiheen tiimoilta.

Verohallinnon tilastot löytyvät täältä. (Reitti: 2. Henkilöasiakkaiden tulovero / 1. Verotuksen päättymisajankohdan tiedot / 09. Yleisesti verovelvollisten tulot, vähennykset ja verot seurakunnittain / valitse haluamasi verovuosi)

Kirkon tilastot ovat täällä.

Lähteinä olen lisäksi käyttänyt Tilastokeskuksen väestötilastoja.