(6.11.2022)

Kirjoitin reilu vuosi sitten syistä kirkollisveron viimeaikaiselle hyvälle tuottokehitykselle ja näkemyksestäni verotulojen tulevasta nopeahkosta ja voimakkaastakin alamäestä arvioiden ”että jo noin viiden vuoden kuluttua eläkkeistä kertyvä kirkollisvero ei enää jaksa kannatella nykytasoa”.

Verohallinnon tuorein tieto verovuoden 2021 lopullisesta maksuunpannusta kirkollisverosta kertoo kasvua vuodesta 2020 olevan 2,4 %. Verotulo aleni vain 32 seurakuntataloudella ja kasvoi lopuilla 224:llä. Maksuunpantu kirkollisvero tarkoittaa sitä kirkollisveromäärää, jonka me kaikki veroja maksavat voimme katsoa viime vuoden verotuspäätöksestä. Suurin osa siitä on ennakonpidätyksinä kerätty ja tilitetty veronsaajille vuonna 2021. Veronpalautuksilla ja jälkiveroilla homma on korjattu oikeaksi tänä vuonna. Tästä käytännöstä meillä kaikilla palkansaajilla on henkilökohtainen kokemus. (Jonkin verran korjauksia tehdään aina viidenteen verovuoden jälkeiseen vuoteen saakka, mutta niiden merkitys veronsaajille on pieni.)

Kuluvan vuoden 2022 kirkollisveron kokonaistuotto näyttäisi kasvavan reilun kolme prosenttia. Tämä on arvioni nyt, kun saamatta on kaksi verotilitystä. Tulossa on siis aivan varmasti jo neljäs perättäinen kasvuvuosi! Ja kohta viideskin – siitä kohta lisää. Nyt arvioimani vuoden 2022 verotuoton kasvuprosentti olisi suurin sitten vuoden 2008. Nyt puhun seurakuntien pankkitileille tilitetyistä verotuloista, jotka sisältävät kuluvan vuoden ennakonpidätyksistä ja edellisten verovuosien korjauksista kertyneet rahat.

Tällaisessa ”verokurimuksessa” seurakunnissa siis eletään. Toisaalta polarisaatio jyllää vahvana, eli toisille kasvua tulee kasvun päälle ja jossakin alamäkeen aletaan jo tottua.

Millaiselta vuosi 2023 näyttää?

Kirkollisverotuoton ennustaminen on erittäin hankalaa tilanteessa, jossa ollaan kasvun ja taantuman rajalla. Noin vuoteen 2010 saakka oli helpompaa, kun saattoi olla varma, että kasvua tuli – kysymys oli vain kuinka paljon? Nyt kun verokehityksessä siis mennään enemmän ja vähemmän vaakalentoa, kysymys kasvaako verotulo vai väheneekö, on jopa ratkaisevan tärkeä. Helppoa ei siis ole, ja aina joutuu olettamaan ja arvaamaan. Mutta jotain sentään tiedetäänkin, joko varmasti tai ainakin melko varmasti.

Kokonaistalouteen (bkt) ei odoteta kasvua ensi vuodeksi (2023), mutta palkkoihin ja eläkkeisiin on tulossa korotuksia. Joiltakin osin palkankorotukset ovat reiluhkoja ja kirkollisverotuoton kannalta iso asia on eläkkeisiin tuleva roima korotus ensi vuodesta alkaen. Seurakuntien veroista 27 % kertyy eläkkeistä. Eläkkeisiin tulee STM:n vahvistamien vuoden 2023 työeläketurvaa koskevien indeksien perusteella noin 6,8 %:n korotus. Ja koska eläkeläisten kirkkoonkuulumisaste on korkea, sataa korotus kokolailla seurakuntien laareihin. Summa on vähintäänkin merkittävä rahojen riittävyyden kanssa enemmän ja vähemmän kipuileville seurakuntatalouksille. Pikaisen laskelmani mukaa korotuksen vaikutus kirkollisveron kertymään voisi olla noin 15 miljoonaa euroa. Kuulopuheiden perusteella tänä syksynä on aikaisempaa useampi jäämässä eläkkeelle, joten potti on suurempikin. He kuitenkin samalla poistuvat palkansaajista, joten jätän heidät pois laskusta. Eläke on myös joka tapauksessa pienempi kuin palkka.

Tiedämme siis, että palkkojen ja eläkkeiden korotusten myötä verotettavien ansioiden kasvu jatkuu. Työllisyyden tosin odotetaan hiukkasen heikkenevän. VM:n syyskuisen ennusteen mukaan tämän vuoden työttömyysaste 6,6 prosenttia kasvaisi 6,7 prosenttiin vuonna 2023. Tuorein ennuste (14.10.2022) saatiin Säästöpankkiryhmältä, jossa povataan ensi vuodeksi 7,4 prosentin työttömyyttä, mutta sekin olisi vielä alempi kuin vuoden 2021 toteutunut 7,7 prosenttia. Työllisyystilanne on siis vähän hutera, mutta mitään vakavampaa ei näyttäisi olevan tulossa. Toki jäsenmäärän väheneminen syö verotettavia ansioita saavien määrää, mutta toistaiseksi tämän vaikutus on ollut pienempi kuin ansioiden kasvu.

Edellä mainittujen (palkkojen ja eläkkeiden kasvu) lisäksi meille seurakuntiin kerrottiin keväällä (Kirkkohallitus ja VM 12.4.2022), että sote-verouudistuksen seurauksena kirkollisveron tuotto kasvaisi (laskennallisesti) reilut 40 miljoonaa euroa. Verotuksen kiristymisen estämiseksi seurakuntia kehotettiin alentamaan veroprosenttejaan. Näppituntuman mukaan kuitenkin vain harvat seurakunnat ovat lähteneet alentamaan kirkollisveroprosenttejaan (marraskuun puolivälissä asiasta saadaan varmuus, kun veroprosentit ilmoitetaan Verohallinolle). Jos seurakunnat olisivat kiltisti toimineet toiveen mukaan ja laskeneet veroprosenttejaan, olisi kertymä kasvanut vielä senkin jälkeen noin 18 miljoonaa euroa.

Eläkkeiden kasvu ja sote-verouudistus yhteensä tarkoittaisivat lähes neljän prosentin kasvua verotuloon. Ja kasvu on vieläkin suurempi, koska kaikki eivät veroprosenttejaan alentaneet. Tähän päälle sitten vielä palkankorotusten verotuottolisä, jota en euroissa enkä prosenteissa alkanut laskeskelemaan.

Mitä sote-verouudistus sekä eläkkeiden ja palkkojen kasvu lopulta tuovat tullessaan, rupeaa selviämään keväällä, kun verotilitykset alkavat rullata. En voi muuta sanoa kuin, että tulossa on kaikkien aikojen jännittävin kirkollisverovuosi! Paukahtaako kasvussa neljä tai jopa viisi prosenttia, vai koemmeko sittenkin jonkin ennalta arvaamattoman pettymyksen?

Milloin alamäki alkaa?

Arvioin vuosi sitten, että vuodesta 2025 alkaen kirkollisveron tuottokehitys olisi voimakkaan alakierteistä. Nyt näyttää kovasti siltä, että ajankohta edelleenkin vain siirtyy eteenpäin. Seikka, jota en vuosi sitten tullut tarpeeksi hyvin ottaneeksi huomioon liittyy elinajanodotteen kasvuun. Tämä vaikuttaa siihen, että eläkeläisten suuri määrä seurakunnan jäsenistöstä pyysyy hyvällä tasolla vielä pitkään.

Särön tähän hyvään kehitykseen toi Tilastokeskuksen 21.10.2022 julkaisema uutinen, jonka mukaan 65-vuotiaiden elinajanodote laski vuonna 2021 niin miehillä kuin naisillakin: ”65-vuotiaiden miesten elinajanodotteen lasku oli vuonna 2021 suurempaa kuin kertaakaan yli 30 vuoteen. 65-vuotiailla naisilla laskua oli puolestaan jo toista vuotta peräkkäin, mitä ei myöskään ole tapahtunut yli 30 vuoteen”, sanoo yliaktuaari Joni Rantakari Tilastokeskuksesta. Voisiko tämä olla hiljainen signaali siitä, että pitkään jatkunut elinajanodotteen kasvu olisi taittumassa?

Marraskuun alussa uutisoitiin (Yle 4.11.2022), että vuodesta 2023 tulisi käänne palkka- ja eläketulojen suhteessa. Eläketurvakeskuksen toimitusjohtaja Mikko Kautto kertoi Ylen uutisessa: ”Eläkkeiden taso suhteessa keskimääräiseen ansiotasoon tulee pienenemään”. Uutisessa todettiin lisäksi, että Vaikka eläkkeet nousevat myöhemminkin, Kautto arvioi, että palkkatasoon verrattuna eläkkeet alkavat pienentyä ensi vuoden jälkeen. Taustalla on se, että eläkkeisiin sovellettava elinaikakerroin jarruttaa alkavien eläkkeiden suuruuden kasvua. Samaan aikaan palkkatulot kasvavat niin kuin ennenkin.

Hyvin menee vai meneekö?

Vaikka tämä vuosi ja aivan lähivuodetkin näyttävät jopa hämmästyttävän hyviltä, tummia pilviä riittää kirkollisverotaivaalla. Edellä kuvatut tuoreet uutiset elinajanodotteesta ja eläketasosta vaikuttavat kirkollisveron tuottoon negatiivisesti. Lyhyellä aikavälillä ei tosin vielä kovin paljon, mutta pidemmällä tulevaisuudessa vaikutus on sitten jo pahempi.

Siinä vaiheessa, kun suurten ikäluokkien määrä alkaa huveta, ei verotuotolle ole enää sellaista tukevaa pohjaa kuin tällä hetkellä. Lisäksi tulevaisuuteemme liittyy jo nyt erittäin selvästi näkyvä tosiseikka; tällä hetkellä työiässä olevien seurakuntalaisten alhainen määrä, joka edelleen vähenee. Tämän seurauksena verotuoton alakierre tulee meitä vastaan joka tapauksessa. Nyt en lähde vuosilukua arvailemaan.

Kaikesta edellä kertomastani huolimatta tai siitä johtuen, edelleenkin on hyvin aikaa suunnitella ja tehdä rauhassa viisaita päätöksiä. Päätöksiä, jotka koskevat niin seurakuntarakenteita, kiinteistöjen lukumäärää ja ylläpitoa, henkilöstöä kuin toiminnan painopisteitä. Mutta, onko meillä eri tehtävissä ja päätöksentekotasoilla olevilla seurakunta-aktiiveilla malttia aidosti pysähtyä miettimään, mitkä päätökset ovat viisaita ja aivan kohta välttämättömiä, jotta seurakunnilla kaikkialla Suomessa olisi toimintamahdollisuudet myös tulevaisuudessa?