(18.9.2023) Jatkan tarinoitani kirkollisveron tuoton analysoinnissa. Sarjahan tästä näyttää tulevan, kun jo kolmatta kertaa näitä pyörittelen. Nyt katsahdus kuluvan vuoden kirkollisverotilityksiin ja Kirkkohallituksen julkistamaan verotuloennusteeseen.

Verotuottoon 11,9 prosentin kasvu vuodelle 2023

Tällaista lukemaa tarjoaa Kirkkohallituksen FCG Oy:ltä tilaama ja elokuun lopussa julkaistu kirkollisverotulon ennuste vuoden 2023 kirkollisverotuoton kasvuksi. Yhteenlaskettu kasvu olisi huimat 110 miljoonaa euroa, ja miljardin euron vuosituotto paukahtaisi ensimmäistä kertaa kirkollisverojen historiassa. Toki inflaatiokehitystä huomioimatta.

Kommentoin näin tuoreeltaan Kirkkohallituksen/FCG:n kuluvan vuoden kasvuennustetta, joka näyttää äkkiseltään tosi huimalta. Mutta on suuria vuosikasvuja ollut ennenkin. Muun muassa 70-luvulla ja pitkälle 80-luvulle mentäessä oli muutamia yli 20 prosentin kasvuvuosia. Vuodesta 1970, josta omat tilastoni alkavat, vuoteen 1987 saakka yli 10 prosentin mentiin joka vuosi, kolmea poikkeusta lukuun ottamatta. Vuosina 1988–2000 oli heikompi ajanjakso, jolloin pyörittiin alle 10 prosentin kavussa ja miinusvuosiakin oli kolme. Viimeisin yli 10 prosentin kasvuvuosi oli 2001, jonka jälkeen paras vuosi oli 2008, jolloin kasvu oli 5,8 prosenttia. 2000-luvulla yli viiden prosentin on menty vain neljä kertaa, 0–2 prosentin kasvu on ollut 11:nä vuotena ja pakkasella ollaan oltu viidesti.

Viimeisen kymmenen vuoden aikana plussalla ollaan oltu seitsemänä vuotena ja miinuksella (vain) kolmena. Viimeiset viisi vuotta, kun lasken kuluvan vuoden mukaan, ovat olleet plusmerkkisiä. (Ja jos ja kun vielä vuonna 2024 on kasvua, tulee olemaan kuusi kasvuvuotta peräkkäin.) Samaan aikaan, tarkemmin koko 2000-luvulla, jäsenmäärä on tunnetusti vähentynyt joka vuosi. Vaikka jäsenmäärä on vähentynyt 784 000 jäsenellä, on kirkollisverotilityksissä ollut kasvukin.

Kaikki edellä kerrotut muutokset koskevat pelkkää tilitysten nimellistä vuosisummaa, enkä ole huomioinut rahanarvon muutosta. Rahanarvon muutos huomioiden suurin tilitys saatiin vuonna 2009. Reaalista kasvua ei ole sen jälkeen ole ollut kuin kolmena vuotena – vuosina 2018–2021. Vuoden 2022 kova lähes seitsemän prosentin inflaatio muutti suunnan, ainakin hetkellisesti.

Kehitys on ollut melko johdonmukaista ja seurannut sekä jäsenistön että ansioiden määrien kehitystä. Ansiotulojen kasvu on tuonut kasvua myös tilityksiin. Toistan vielä jo aikaisemminkin kertomani verotuloihin ratkaisevasti vaikuttavan seikan: vaikka jäsenistön ja myös veronalaisia ansioita saavien lukumäärä on vähentynyt, on verotettavan tulon summa kasvanut. Eniten kasvua on ollut eläkeansioissa, mutta myös palkkatuloissa.

Ja nyt sitten paukahtaa lähes 12 prosentin kasvu! Vuoteen 2023 osuu useampi kirkollisverotuottoa kasvattavaa asiaa. Eläkkeisiin tuli vuoden alusta lähes seitsemän prosentin korotus ja keväällä palkkoihin viiden. Lisäksi hyvinvointialueiden perustamisiin liittynyt veroperustemuutos toi jo itsessään hyvää ansioihin ja sitä kautta verotuottoon. Elokuussa Tilastokeskus uutisoikin, että koko maan palkkasumma kasvoi kesäkuussa 9 % vuoden takaisesta. Näiden seurauksena heinäkuun kirkollisverotilitys oli, sekä yhteen laskettuna että lähes kaikille seurakuntatalouksille, kaikkien aikojen suurin kuukausitilitys. En olisi ikinä uskonut loka-marraskuussa 2010, että kirkollisveron tuotto vuonna 2023 olisi tällä tasolla.

FCG oli käyttänyt koko vuoden verotuoton arvioinnissa aikaisempien vuosien alkuvuoden kertymän osuutta koko vuoden kertymään. Tein itse saman laskuharjoituksen. Kohtuullisen hyvin tuo laskutapa on ainakin muutamana viime vuotena pitänyt kutinsa. Kannattaa kokeilla.

Mitä tiedettiin etukäteen?

Viime marraskuun kirjoituksessa ennustelin, että veroperusteuudistuksen perusteella kirkollisverotuoton kasvu olisi VM:n laskelmien mukaan 18–40 miljoonaa euroa, eläkkeiden korotus toisi noin 15 miljoonaa ja lisäksi oli odotettavissa ”reiluhkoja” palkankorotuksia. Lopulta palkkoihin tulikin aikaisempaan verrattuna ihan reiluhko viiden prosentin yleiskorotus. Arvioin, että palkkojen ja eläkkeiden korotukset korottavat seurakuntalaisten verotettavia ansioita saman verran.

VM:n laskelman perusteella noin 224 srk-talouden olisi pitänyt alentaa kirkollisveroprosenttia sovitun pyöristyssäännön mukaisesti. Kaikilla srk-talouksilla oli paine alentaa veroprosenttejaan, mutta sovitusti korotuspaine pyöristettiin alas päin lähimmän 0,05 prosenttiyksikön tarkkuuteen. Alaspäin tehdyn pyöristyssäännön perusteella reilulla 20 srk-taloudella korotuspaine pyöristyi nollaan prosenttiin. Mutta siis noin 224 srk-talouden olisi pitänyt alentaa prosenttiaan. Lopulta vain 90 srk-taloutta alensi veroprosenttia ja näin ollen reilut 130 srk-taloutta sai tuon veroperustemuutoksen tuottaman ja hyvin etukäteen tiedossa olleen edun. Näin ollen päätös jättää alentamatta oli tietoinen päätös veroprosentin korotuksesta – monella srk-taloudella pienestä, mutta kuitenkn.

Nämä kaikki edellä mainitut yhteen laskettuna kasvaneiden ansioiden vaikutus kirkollisveron tuottoon keskimääräisellä veroprosentilla teki noin 80 miljoonaa euroa.  Nyt näyttäisi tulevan lähes puolet lisää – 110 miljoonaa. Kirkkohallituksen elokuinen ennuste 1 038 milj. euroa saattaa hyvinkin toteuta. VM:n laskelman perusteella tuottoa tulisi 1 007 milj. euroa, tilanteessa että kaikki seurakunnat olisivat alentaneen prosenttia.

Varoituksen sana

Koska tämän vuoden alussa kuntien ja valtion verotus harmonisoitiin hyvinvointialueiden aloittaessa, epäilys verotilitysten joko-osuuksien oikeellisuudesta veronsaajille on ainakin omasta mielestäni suuri. Normaalitilanteessakin kuluvan vuoden tilitysten jako-osuutta tarkistetaan joulukuussa. Tämä tehdään sen jälkeen, kun vuoden 2022 verotus on valmistunut ja vuoden 2023 ansiotulo- ja muut taloutta koskevat ennusteet ja tilastot ovat käytössä. Käytännössä joka kerta seurakuntien jako-osuutta pienennetään – enemmän ja vähemmän. Käytännössä jako-osuuden pienennys koskee siis melkein koko vuoden tilityksiä, eli helmikuusta marraskuulle, joten potti voi olla suurikin. Vuoden verotuotto selviää siis vasta kun joulukuun uutiset on kuultu – ensin jako-osuusratkaisu ja sitten vielä tieto vuoden viimeisestä tilityksestä, joka saadaan yleensä sopivasti ennen joulunpyhiä.

Ja lopuksi vähän tulevasta

Vuodesta 2024 eteenpäin ennuste lupaa kasvua. Vuodet 2024–2026: 2,7 %, 1,8 % ja 1,5 %, ja vuodesta 2027 eteenpäin mentäisiin lineaarisesti joka vuosi 1,1 prosenttia ylöspäin. Viimeiset väestöennusteen povaavat Suomen väestökehityksen polarisaation jatkuvan. Tästä huolimatta verotuloennusteen mukaan tuotto kasvaisi kaikissa hiippakunnissa koko ennustejakson. Keskimäärin 0,7–2,1 prosenttia vuodessa – heikointa kasvu olisi Mikkelissä ja parasta Espoossa. Aivan lähivuosien kasvuluvut voivat hyvinkin pitää paikkansa, ainakin vuodeksi 2024. Vaikka kokonaistaloudessa ei kasvua juurikaan ennusteta, tukevat jo sovitut palkkaratkaisut ansioiden kasvua. Ja on muistettava, että vieläkin vain paha työttömyys alkaisi vähentää verotuloa merkittävästi. Entä vuodet 2025 ja 2026. Paha niistä on mennä sanomaan, kun palkkaratkaisut on tekemättä eikä esimerkiksi työllisyyden kehityksestä ole tietoa. Toki perusteltuja ennusteita on olemassa ja niitä FCG on käyttänyt. Ainoa varma asia on jäsenmäärän väheneminen – valitettavasti.

Ja tähän ihan loppuun sama kysymys kuin jo monena vuotena aikaisemminkin: kuinka kauan ansioiden kasvu jaksaa kannatella kirkollisveron tuottoa samaan aikaan kun ansiotuloja saavien seurakuntalaisten lukumäärä vähenee? Minä en sitä tiedä – ja aikaisemmasta viisastuneena, en tälläkään kertaa sitä ala arvailemaan. Ei auta muu kuin olla ennusteissa varovainen ja seurata tilanteen kehittymistä.