(Pääsiäisen pyhinä 2026)

Kirkon jäsenmäärä on vähentynyt vuodesta 2001 alkaen. Vuoteen 2010 saakka melko vähän, noin 0,4 % vuodessa. Sen jälkeen jäsenmäärä on vähentynyt selvästi enemmän ja myös kiihtyvään tahtiin. Vähenemä on ollut vuodesta 2001 alkaen keskimäärin noin 1,3 % vuodessa – tosin viimeiset 10 vuotta 1,5 % ja viimeiset viisi vuotta 1,6 % vuodessa. Käännettä tilanteeseen ei ole näköpiirissä – vai olisiko jollakin?

Samaan aikaan myös kirkkoonkuulumisaste on luonnollisesti laskenut. Vuonna 2000 koko maan kirkkoonkuulumisaste oli 85 % ja vuonna 2025 61 %. Maan sisällä vaihtelu on suurta. Vuonna 2025 korkeimmillaan oltiin 89 %:ssa ja alhaisimmillaan 36 %. Niin, yläpäässä 90 %:n raja paukahti uuden vuoden aattona 2025. Milloin alapäässä paukahtaa nolla tai missä ollaan lähitulevaisuudessa kahden- tai kolmenkymmenen vuoden kuluttua? Sitä tässä lähdin tilastoista hiippakuntatasolla selvittämään. Aika ei tällä kertaa riittänyt seurakuntatasoiseen tarkasteluun.

Tiedot olen poiminut Kirkkohallituksen ylläpitämästä kirkontilastot.fi-palvelusta. Tilastopalvelusta kirkkoonkuulumistiedot hiippakunnittain löytyvät luotettavasti vuodesta 2017 alkaen. Katsoin siis kuinka paljon kirkkoonkuulumisasteet hiippakunnittain ovat keskimäärin laskeneet vuosina 2018–2025 ja laskin niiden perusteella tulevat vuodet.

Keskimääräiset vuosimuutokset suuruusjärjestyksessä yhden desimaalin tarkkuudella hiippakunnittain ovat seuraavat: Oulu: -1,0 %, Lapua: -1,1 %, Tampere: -1,1 %, Borgå: -1,1 %, Kuopio: -1,1 %, Turku: -1,2 %, Helsinki: -1,3 %, Mikkeli: -1,3 % ja Espoo: -1,4 %. Koko kirkko: -1,2 %.

Kuvitellaan, että viimevuosien kehitys jatkuisi tasaisena. Silloin kahdenkymmenen vuoden kuluttua, vuonna 2046, kirkkoonkuulumisprosentit hiippakunnittain olisivat seuraavat: Oulu 51 %, Borgå 48 %, Lapua 47 %, Kuopio 43 %, Tampere 40 %, Turku 39 %, Mikkeli 37 %, Espoo 24 % ja Helsinki 18 %. Koko maan tilanne olisi 36 %.

Kun samalla kehityksellä hypätään kolmenkymmenen vuoden päähän, vuonteen 2056, olisi tilanne tällainen: Oulu 41 %, Borgå 37 %, Lapua 36 %, Kuopio 32 %, Tampere 29 %, Turku 27 %, Mikkeli 24 %, Espoo 9 % ja Helsinki 5 %. Koko maa 23 %.

Tässä tarkastelussa en ota mitenkään kantaa maan sisäiseen väestökehitykseen. Sen tiedetään olevan epätasapainoinen muutamien kaupunkiseutujen kasvaessa ja valtaosan muuta maata kärsiessä muuttotappiosta ja luontaisesta väestön vähenemisestä. Siksikin edellä lasketut prosentit kehittyvät toisin. Helsingin ja Espoon kohtalot eivät ehkä ole aivan noin heikot. Ja toisaalta, jaksaako kasvava Oulun kaupunki kannatella koko hiippakunnan tilannetta.

Kirkkoonkuulumisasteen vähenemistä kiihdyttää maahanmuutto samalla, kun seurakuntien jäsenmäärä vähenee kasteiden vähentymisten, kuolleisuuden lisääntymisen ja kirkosta eroamisten vuoksi. Siksi jäsenmäärän kehitystä itsessään tulee myös seurata.

Sitten nollakerholaisiin. Helsingin hpk:ssa oltaisiin nollilla 34 vuoden kuluttua, vuonna 2060. 34 vuotta sitten elettiin vuotta 1992. Itse ainakin muistan hakematta sen missä asuin, mitä tein työkseni (no, tätä samaa) ja keitä ihmisiä elinpiirissäni silloin oli. Euroopassa myllersi monella tavoin ja talous sakkasi, työttömyys oli korkealla. Silloin sattui ja tapahtui paljon, paljon muutakin. Espoo seuraisi Helsinkiä nollakerhoon kolmen vuoden kuluessa. Nykyiset väestöennusteet tosin tukevat pääkaupunkiseutua, eikä nollille missään mennä, siihen en tietenkään usko.

Tilastollista kehitystä seuraamalla voi päätyä tällaisiin prosentti- ja vuosilukuihin. Meno ei tokikaan oikeasti jatku entiseen malliin, saati tasaisena. Tilanne voi kehittyä paremmaksi, mutta myös huonommaksi. Kysymykseni yhdessä pohdittavaksi kuulukin: Jatkuuko jäsenkehitys nykyisen kaltaisena vai muuttuuko se? Mikä kehitystä muuttaisi? Entä muuttuisiko tilanne paremmaksi vai huonommaksi?